Maila kertoi, ettei Antti-isä puhunut koskaan ajasta ennen vangitsemista, vaikka kysyttiin. Vaivihkaa vaihtoi aina puheenaihetta. Kalevi tuumi, että Antin omatunto luultavasti soimasi: Mikon ja Antin lähtö varmaan joudutti vanhempien kuolemaa.
Irjan mukaan Antin kaksi veljeä ja Lukerie-sisko ammuttiin v. 1939 huhtikuussa ja Lukerie-sisko kuukautta myöhemmin toukokuussa. Kriissa-isä ampui pian sen jälkeen itsensä sillalle, koska ei aikonut lähteä venäläisten mukaan. Milloin ja miten Mikko-veli tuli Suomeen, siitä minulla ei ole tietoa.
Irja muisteli, että Antti-isää olisi kerran tultu hakemaan Venäjän armeijaan. Hän oli lukinnut itsensä kamariin aseen kanssa ja uhannut ennen ampuvansa itsensä. Tämä tapahtui Tildan kuoleman jälkeen ja koska viisi lasta olisi jäänyt orvoksi, Anttia ei pakotettu lähtemään.
Antin äiti vietiin kolhoosiin Argangeliin. Vanha ihminen kun oli, hänestä ei ollut hyötyä työnteossa, joten hänet jätettiin vähälle ruoalle. Matrona kuoli nälkään.
Antti kävi kerran sota-aikana n. v. 1943 omin luvin kotipaikallaan. Alue oli sotatoimialuetta, mutta linjat olivat Kiestingissä saakka. Ahonvaara kasvoi jo tuolloin puuta.
Maila muistaa isän salatun poissaolon hyvin, sillä samaan aikaan sattui tapaus, jossa partisaanit tappoivat Uutelan talon väen. Tilda-äiti oli mennyt sairaalaan katsomaan Uutelan mummoa. Maila oli Irjan kanssa kaksistaan kotona ja kuvitteli näkevänsä, kuinka partisaanit kävelivät ulkona. Pikkutyttö veteli verhot ikkunoiden eteen ja oven nappasi oven rohviin. Nosti Irja-siskon päästävedettävän sängyn päälle vuodevaatteisiin piiloon ja rukoili äitiä tai isää palaamaan.
Takaisin pakoretkeen.
Sivut:
Edellinen Seuraava Kuva-arkisto
Niikkonen 